Olin lapsena serkkuni Kallen ja meidän yhteisten isovanhempien kanssa autoreissussa. Pysähdyimme Shellille syömään, mikä tuntui suurelta ravintolaelämykseltä. Söimme Kallen kanssa ranskalaisia pienillä muovihaarukoilla samasta korista. Muistaakseni juttu meni niin, että naapuripöydässä oli arjen kuluttama rekkamies samanlainen makkarakori edessään. Hän ehkä mutisi partaansa jotakin siihen suuntaan, että kokilla on ollut paha päivä.
Innostuimme kuulemastamme siinä määrin, että mikään ei meitä enää pidätellyt, vaan kailotimme kovaan ääneen: “Nää ranskalaiset on itusuolasia!” Se oli meistä valtavan hauskaa. Varmasti myös mummon ja papan ja ravintolan muiden asiakkaiden mielestä. “Toi mies sano, et nää ranskalaiset on ITUSUOLASIA! Hahahhahahaa!”
Mikä teki meistä unelma-asiakkaita? Sanoimme ajatuksemme ääneen. Käytimme ehkä naapuripöydän herrasmiehen sanoja, mutta hän tuskin olisi vienyt viestiään keittiöön saakka. En tiedä, ottiko kokki koppia palautteesta.
Sanna’s Short Stories ovat lyhyttarinoita, innostavia ajatuksia ja äljähdyksiä, joita sanelen puhelimeen samalla kun harrastuskuskaan. Ne ovat ohuesti stilisoituja kirjoituksia, keskeneräisiä tarinanpätkiä, teemalla: better done than perfect.
